Lapsen kantamisesta on paljon iloa ja apua vanhemmille, mutta ennen kaikkea kantamisesta hyötyy vauva. Monet nykyaikaisista vauvanhoitotarvikkeista etäännyttävät lasta vanhemmistaan: lastenvaunut, kantokopat, pinnasängyt, leikkimatot ja -kaukalot, babysitterit, hyppykeinut jne. Jopa auton turvakaukaloa on alettu yleisesti käyttämään vauvan kantamiseen, vaikka pelkän vauvan kantaminen olisi huomattavasti kevyempää ja helpompaa - puhumattakaan liinassa kantamisesta :)

Vastasyntynyt vauva on äidin kohdussa tottunut läheisyyteen: äidin lämpöön, sydämen sykkeeseen, hengitykseen ja liikkeisiin. Syntymän jälkeen vauva tuntee olonsa turvalliseksi kun tämä yhteys säilyy. Vauvaa voi toki pitää lähellä ja sylissä ilman kantoliinaakin, mutta liinan tai kantorepun avulla äiti ja isä pystyvät tekemään myös muita lapsiperheen arkeen liittyviä tehtäviä. Ergonominen kantoväline säästää myös kantajan voimia, eivätkä lihaksetkaan kipeydy kuten pelkillä käsillä kantaessa.

Pieni vauva on fysiologialtaan sopeutunut kannettavaksi: vauvan selkäranka, lantio, reidet ja polvet ovat mukautuneet kannettavana olemiseen ja ne muuntuvat pystyasennossa toimiviksi vasta kuukausien kehityksen jälkeen. Vauvan selkäranka ei ole S-muotoinen kuten aikuisella vaan hieman eteenpäin pyöristynyt. Oikein sidottu kantoliina tukee selkää luonnollisen pyöreäksi lapsen nojautuessa kantajan kehoa vasten. Vauvan lonkat avautuvat luonnostaan sivuille päin ja jalat asettuvat kannettaessa tyypilliseen sammakkoasentoon: reidet ovat leveässä haara-asennossa, lapsi on kasvot kantajaan päin ja tukevasti kantajan kehoa vasten painautuneena ja lapsen polvet ovat koukkuasennossa. Tämä kantoasento tukee vauvan lonkkien tervettä kehitystä.

Kantoliinasta käsin vauva saa osallistua perheen elämään, ja arkiaskareiden seuraaminen toimintaetäisyydeltä antaa luonnollisia virikkeitä kehittyvälle lapselle. Kantoliinassa vanhemman kanssa kasvotusten matkustava vauva voi myös turvallisesti tutustua kodin ulkopuoliseen elämään. Vanhemman kasvoilta ja keholta vauva pystyy tulkitsemaan eri tilanteiden vakavuuden tai turvallisuuden esimerkiksi vieraita ihmisiä kohdattaessa.

Vauvan kanssa liikkuminen saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun kömpelöt vaunut vaihtuvat notkeaan liinaan tai reppuun. Julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen on vaivatonta kun voi vain hypätä bussin tai junan kyytiin, eikä tarvitse jännittää vaunujen mukaan mahtumista. Kaupungilla, kaupoissa ja putiikeissa liikkuminen on helppoa - mahdutte taatusti kaikista ovista sisälle, eikä sinun tarvitse etsiä hissiä päästäksesi seuraavaan kerrokseen vaan voit käyttää portaita! Vauva liinassa voi myös nauttia kävelyretkistä luonnon helmassa ja lähteä vaikka sienimetsään.

Joskus lastaan kantava vanhempi kuulee mitä merkillisempiä väitteitä ja varoituksia kantamisesta. Yksi silloin tällöin eteen tuleva harhakäsitys on, että lapsi tottuu liikaa läheisyyteen ja "oppii liian hyvälle", jolloin hänestä kasvaa ikuisesti äidin helmoissa roikkuva ja pelokas nuori ihminen. Pienen lapsen pitäisi joidenkin mielestä itsenäistyä mahdollisimman nopeasti: nukkua yksin omassa sängyssään tai vaunuissa ja viihtyä lelujen kanssa lattialla. Lapsen lähellä pitäminen ja kantaminen vaikuttavat hänen kehitykseensä itseasiassa täysin päin vastoin. Liinalapsista kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettuja ja tyytyväisiä taaperoita, jotka itsenäistyvät kyllä sitten kun ovat siihen valmiita - usein jopa nopeammin kuin ei-kannetut lapset. Toki lapsen itsetuntoon vaikuttavat myös muut kasvatukselliset seikat, ympäristötekijät ja perimä, mutta kantaminen on yksi tehokas keino lisätä lapsen turvallisuudentunnetta.